maanantai 26. toukokuuta 2014

Riitta testaa - RVP



Torstai-iltapäivän rvp alkoi hikisissä merkeissä. Ulkona oli yli 25 astetta lämmintä ja hiki oli päällä ennen kun edes saavuin salille.  Iho oli nihkeä ja kireiden jumppatrikoiden päälle pukeminen ei houkutellut. Jumppasalissa oli kuitenkin onneksi vielä melko viileää.  Rvp, eli reisi-vatsa-pakara tunti on ihana inhokki. Se on raskasta, mutta ah niin tehokasta. Zenanan ryhmäliikuntatunneista käyn eniten rvp:ssä. Rvp alkaa helpolla alkulämmittelyllä ja sen jälkeen ryhdytään tosissaan töihin. Rvp:ssä käytetään yleensä apuvälineitä ja tänään käytössä oli voimatanko, kuminauha sekä kahvakuula. Minä otin 8kg voimatangon. Olen treenannut lähiaikoina pienemmillä painoilla, sillä huomaan välillä tekeväni liikkeet epäpuhtaasti ja polveni oireilevat. Ohjaajat kyllä aina muistuttelevat treenin aikana polvi-varas-linjasta. 

Innostuin liikaa alkulämmittelyssä, vaikka yritän aina muistaa, että voimia pitää säästää myöhemmällekin. Minkäs sille toisaalta voi, kun menevä musiikki soi ja ohjaaja kannustaa hyvään suoritukseen. Sekoilin taas alkulämmittelyn askeleissa. Sekoilu ei haittaa, mutta jos sali on täysi, voi tulla yhteentörmäyksiä. Suuremmilta onnettomuuksilta on kuitenkin vielä säästytty. Hiki virtasi jo toden teolla alkulämmittelyn jälkeen. Ohjaaja muistutti nesteytyksestä ja suositteli urheilujuomaa hellepäivän treeneille. 


Rvp-tunti on mielestäni rankka treeni, reisiä, pakaroita ja vatsaa kuormitetaan oikein kunnolla. Tunti ei ole kuitenkaan tylsä, sillä liikkeitä vaihdellaan. Tavallisia kyykkyjä ei siis toisteta loputtomiin. Kyykkyjä toki tehdään, mutta niitä varioidaan. Kyykky polven nostolla osoittautui mielestäni varsin haastavaksi.  Osaan yleensä tehdä pyydettyjä liikkeitä ihan hyvin, mutta askelkyykky taakse kahvakuulan kanssa kiertäen ei vaan onnistunut! Olin koko ajan kaatumassa. Kenties tasapainoa olisi treenattava? Teimme reisi-pakara liikkeitä myös kuminauhan kanssa. Kuminauhallakin saa aikaan mukavaa poltetta pakaraan, kun toistoja tehdään useampia. 

Päivän treeni kulki ihan hyvin, huomasin silti ajatusteni harhailevan. Välillä tuntuu, että ohjaaja Elina lukee ajatuksia. Ihan kuin hän tietäisi milloin jonkun keskittyminen ei ole täysin treenissä tai milloin joku tekee liikkeitä vähän himmaillen. Tuntuu, että hän kannustaa juuri oikeilla hetkillä: ”keskity”, ”nyt ollaan tultu treenaamaan”. 

Lankkupitoa suorilla käsillä tai kyynärnojassa teemme usein, eikä se tunnu enää niin kamalalta kuin alussa. Vatsalihakset ovat siltikin heikoin lenkkini. Erityisesti jalkojen ”heijaus” suorilla jaloilla maaten, on minulle todella haastavaa. Notkoselkäni ei tahdo pysyä matossa ja löysät lonkkani loksuvat. Pitääkin ensi kerralla kysyä, jos siihen olisi jotain vaihtoehto liikettä. 

Kun tunti on ohi venyttely alkaa ja ihana levollisen hyvä olo valtaa kehon. Tunnin aikana olen unohtanut tylsät, mieltä painavat asiat, enkä ainakaan heti annan niitten palata mieleeni. Nyt vaan haluan nauttia tästä hyvästä olosta. Jalat ovat loppuillan mukavan mureat ja muistuttavat siitä, että tänään on treenattu.

Ohjaaja Elina jaksaa aina kannustaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti