keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Emmi testaa - chiball

Istun työkseni koneen ääressä kahdeksan tuntia päivässä. Viime viikon yritin lisäksi vapaa-ajalla vääntää ksaan yliopistourani vihon viimeistä esseetä. Töissä työnantaja on edes mahdollistanut ergonomisen työasennon (vaikka löydänkin aina itseni näppäimistön äärelle lysähtäneenä), mutta samaa ei voi sanoa työpisteestäni kotona. Läppäri kiikkuu keittiön pöydällä ja itse kurottelen sinne matalalta tuolilta. Yleensäkin minua vaivaava selkä- ja hartiakipu oli äitynyt sietämättömiin mittasuhteisiin.
 
Yritin siis valikoida seuraavaa ryhmäliikuntakokeilua vähän silläkin perusteella, että mikä voisi helpottaa selän jumitukseen. Keksin listalta chiball-tunnin. Siitä ei löytynyt tuntikuvausta Zenanan listalta, mutta päätellin nimestä, että chi on varmaan jotain rentouttavaa. Lähdin siis tunnille tietämättä sen tarkemmin mitä on edessä.
 
Säikähdin vähän tunnin alussa, kun ohjaaja kertoi, että ensimmäisenä vuorossa ovat liikkuvuusharjoitukset helppona askelsarjana. Kuten olen ennenkin avautunut, "helppo askelsarja" on muodostunut minulle kirosanaksi, koska se ei sitä ikinä oikeasti ole. Helppoa siis.
 
Chiballin askelsarja oli perusjumpasta tuttua (jopa minulle siis, joka olen käynyt jumpassa ehkä kolmesti) askeltamista, ja tosiaan varmasti niin yksinkertaista kuin askeltaminen voi ylipäätään olla. Koko tunnin ajan käytössä oli hassu pikkupallo, jota pidettiin kädessä. Siitä saa ehkä jonkinlaista turvaa.
Askeltaminen ei tuntunut liian ahdistavalta. Välillä ohjaaja kannusti, että juuri noin, ei kannata välittää, jos pallo on väärässä kädessä. Tuntui, että hän katsoi sattumalta aina juuri silloin minuun päin. Minä muistinkin aina silloin, että ai niin, kädet. Mutta koska kaikki energia menee niihin askeleisiin, päätin etten stressaa käsistä sen enempää. Ylipäätään oli tyytyväinen, koska huomasin, että pystyn ottamaan rennon asenteen ja olemaan välittämättä pikku virheistä. Musiikki tunnilla oli aivan ihanaa ja tempauduin sen mukaan niin, että jouduin jo hillitsemään itseäni, etten ala vetää takarivissä kokonaan omia kuvioitani. Sehän tässä nimittäin traagista onkin, että oikeastaan rakastan tanssimista, mutta siltikään en handlaa koreografioita.
Vedin liikkuvuusharjoituksen läpi naamallani leveä virne ja sitä en olisi kyllä uskonut!
 
 
Askellusharjoitusten jälkeen oli vuorossa joogasta tuttuja liikkeitä. Koska pidän joogasta, pidin myös näistä harjoituksista. Tässä vaiheessa vedettiin pari voimistavaa soturi-asanaa ja tasapainoharjoituksia. Tasapainojutut on mun lemppareita. Tykkään keskittyä sillä lailla siihen, mitä teen.
Tunnin lopuksi oli vielä pilatestyyppisiä vatsalihasliikkeitä ja lopuksi venyttelyä ja rentoutusta. Pallo pysyi kuvioissa koko tunnin ajan ja meni masentavalla tavalla luttanaksi kun makasin sen päällä. Hmm...
 
Aloittelijan tuomio: Tämä tunti oli tosi iloinen yllätys! Alun askelsarja oli oikeasti helppo, mutta yhdistettynä ihanaan rytmilliseen musiikkiin se tuntui ihan tanssimiselta. Siitä se virne varmaan naamalle levisikin, kun tajusin, että vau, meikäläinen tanssii ryhmässä! Aivan mieletöntä.
Muutenkin tykkäsin harjoituksista. Vaikka tunti on merkitty kehonhuolloksi, niin tälläiselle huonokuntoiselle se kävi kyllä ihan liikunnasta. Nyt seuraavana päivänä on pylly kipeä, kun jotain jalan nostoja siellä lopussa pinnisteltiin.
 
Tätä lisää ehdottomasti!
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti