perjantai 11. heinäkuuta 2014

Emmi testaa - Zumba


No niin. Kesäloman ensimmäinen osa on takana ja paluu arkeen alkoi. En ole todellakaan sellainen ihminen, jota alkaa jo ahdistaa, jos ei pääse liikkumaan, mutta kieltämättä parin viikon löllöilyn jälkeen oli kiva palata taas salillekin. Jumppatestailuissa päätin nostaa panoksia ja osallistua tällä kertaa zumbaan.

Zumba on kiinnostanut minua siitä lähtien, kun siitä alettiin joitain vuosia sitten kohista yhtäkkiä kaikkialla. Kuulemma hauskaa, helppoa ja kilotkin karisevat kuin itsestään. Mitäpä tässä muuta ihminen harrastukseltaan voisi toivoa. Skeptikkona en ole kuitenkaan zumba-tunnille mennyt, nimittäin olen kammonnut sitä tietoa, että idioottivarmassakin lajissa (helpot askeleet, sopii kaikille) minun täytyy olla se poikkeus sääntöön, joka ei vaan niitä liikkeitä opi.

Nyt päätin kuitenkin, että on aika käydä kokeilemassa, että pitävätkö mainoslauseet paikkaansa. Seisoskelin siis pian salin takanurkassa hermostuneena. En oikeasti tiennyt pitäisikö siinä tilanteessa itkeä vai nauraa. Ohjaaja syöksähti saliin enemmän kuin vähän energisena, musiikki jytisti ja sitten jo mentiinkin. Pakko sanoa, että olen kuntosalilla joskus ihmetellyt, että mitä ne nyt taas tekee, kun jumppasalista kuuluu kiihkeitä kiljaisuja ja vinkaisuja, mutta sehän olikin osa ohjausta. Vieläkin tässä kotona hykerryttää ääneen kun mietin sitä.

Mutta niin, niistä mainoslauseista: 
Onko zumba helppoa? No ei todellakaan ole! Minut pelasti askeleiden ja käsien heiluttelujen ja ties minkä ruumiinosien pyörittelyn suhteen vain se armollinen tosiseikka, että kukin liike vaihtui jo seuraavaan ennen kuin olin ehtinyt edes päätellä, että mitä kaikkea teen väärin. En todellakaan pysynyt yhtään mukana kuvioissa, mutta se ei siis haitannut, kun ei sitä ehtinyt kerta kaikkiaan siinä huhkiessa edes suremaan. Otin tavoitteekseni, etten potkaise ketään, ja sen saavutinkin. Anteeksi vierustovereille jos muuten liikehdintäni hämmensi. 
Onko zumba hauskaa: No on! Sehän oli ihan järjettömän hauskaa, varsinkin sitten kun ei oikeasti välitä siitä, miten urpo on, vaan pistää vaan heilutellen. 
Laihduttaako se? En pysty vastaamaan yhden kerran jälkeen (toiveet toki korkealla), mutta jos ottaisi asiakseen huhkia tuolla lailla naula päässä ihan päivittäin, niin mikä ettei. Olin tunnin jälkeen aivan hiestä märkä ja puolivälissä tuntia mietin muutenkin, että mahdanko oikeasti jaksaa vetää sen loppuun. Esimerkiksi spinningissä pystyi paremmin löysäilemään, mutta löysäile siinä nyt sitten, kun kaksikymmentä naista laukkaa päin tissejä hetkuttaen. Ei, kyllä se on parasta lähteä laukkaamaan lauman mukana ja äkkiä.

Meikäläisen tapauksessa tuo Zumba kävi myös yllättäen hyvästä aivojumpasta. Huomasin lopputunnista nimittäin senkin, että kun oli koko ajan ankarasti yrittänyt pinnistää yhteen ne kaksi harmaata aivosolua ja tulkita, että kumpiko jalka on vasen ja missä päin olikaan ylös tai alas, olin myös henkisesti uupunut ja en jaksanut oikein lopussa enää keskittyä. Tämä johti mm. siihen, että seisoin loppuverryttelyssä keskellä ryhmää kädet pystyssä, kun muut kurkottivat kohti lattiaa. Ja kauan, ohjaaja ehti virnistellä minulle peilin kautta hyvän aikaa ennen kuin tajusin, missä vika.

Tunnin jälkeen istuin vähän aikaa tasaamassa hikeä pukuhuoneessa ja mietin, että mitähän hittoa tossa just tapahtui. Oli niin hullu kokemus.
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti