tiistai 11. marraskuuta 2014

Ninan fiiliksiä maraton spinningistä...



Morjesta!
Täällä kirjoittelee Nina, Zenanan vakkarijumppari, ryhmäliikuntatuntien suurkuluttaja ja yllätyskyykkyjen ystävä.
Lauantaina poljettiin aamupäivällä Maraton Spinning. Setti sisälsi kolme n. 40 minuutin polkemisosuutta, jotka oli kivasti teemoiteltu erilaisiksi. Jännityksen ja pelon sekaisin tuntein pakkailin aamulla salikassiin tarvittavat polkemistavarat ja suuntasin Zenanaan.

Ennen ensimmäisen osuuden alkua ilmassa leijaili lievää urheilujuhlan tuntua. Polkijoita saapui paikalle jo hyvissä ajoin: pyöriä viriteltiin, laitettiin säätöjä kohdalleen, kiristeltiin kengännauhoja ja hikipantoja. Pienistä eleistä ja ehkä hermostuneestakin liikehdinnästä huomasi, että alkamassa ei ollut ihan tavallinen aamuspinning, vaan käsillä oli jotakin erikoisempaa. 


Kellon lähestyessä puolta kymmentä, ohjaajat antoivat viime hetken ohjeita, miten jaksaa hyvällä sykkeellä polkea koko maraton läpi. Ohjaajien innostus tarttui selkeästi polkijoihin ja pyöräsalissa väreili positiivista jännitystä. 

Ensimmäisenä poljettiin Elinan vetämä Rock Rock -osuus. Viimeistään alkulämmittelyn aikana varisi lauantaiaamun unihiekat silmistä, kun Elina kannusti polkijoita rockin pauhatessa kaiuttimista. Seitsemän tiukkaa kappaletta tavallisilta spinning-tunneilta tuttujen mäkiosuuksien, liu’utuksien ja kiihdytysten kanssa meni todella nopeasti. 

Ensimmäisen osuuden jälkeen jaloiteltiin ja käytiin täyttämässä juomapulloja. Itse kävin tässä välissä vessassa ja nyt seuraa ällöttävä paljastus, joka ei sovi herkimmille lukijoille: en meinannut saada housuja takaisin ylös, sillä olin ensimmäisen osuuden jälkeen jo aivan märkä hiestä. Jännitin siis vähän, miten selviäisin maratonista ehjänä, kun jo ensimmäisen setin jälkeen olo oli kuin olisin mennyt mankelin läpi ja käynyt sen jälkeen vaatteet päällä suihkussa. Eteiseen oli onneksi katettu TEHO Sportin tarjoamia urheilujuomia, joiden voimalla lähdettiin polkemaan seuraavaa osuutta.

Mira johdatti polkijat toisella osuudella elokuva- ja tv-musiikin maailmaan. Hauskojen tv-tunnareiden ja soundtrackien tahdissa poljettiin lyhyitä, mutta sykettä nostavia mäkiä ja kiihdytyksiä. En tiedä muista polkijoista, mutta minulla herpaantui keskittyminen välillä polkemisesta, kun mietin, mistä sarjasta tai elokuvasta musiikki oli peräisin… ;) 


Tauolla hörpittiin taas urheilujuomaa ja jaloiteltiin. Toisen osuuden jälkeen olo oli yllättävän hyvä ja viimeiseen pyöräilyrupeamaan lähdinkin ajatuksella, että kyllä tästä hengissä selvitään!

Kolmannessa osuudessa ohjaajan pyörän päälle asettui Mia ja kaiuttimista pärähti ilmoille suomalaista musiikkia. Sykkeet hipoivat taas melkoisia lukemia Mian kannustaessa vääntämään jalan alle aina vain lisää vastusta, mutta kuuliaisesti kaikki polkijat vääntelivät vastusnappia ja polkivat täysillä. Oman kannustuksensa antoi myös korviin pauhaava Cheek, Elastinen ja tietysti Vicky Rosti. Hyvän musiikin tahdissa kolmas osuus oli hetkessä ohitse. Mia veti loppuun venyttelyn ja kehotti vielä jatkamaan kehonhuoltoa kotona.

Maratonin jälkeen tarjolla oli palautusjuomaa ja -patukoita, jotka kulutukseen nähden tulivat todella tarpeeseen. Sykemittari näytti melkoista lukemaa aamupäivältä: yli 1100 kaloria oli poljettu!
Palautusjuomapöydän ympärillä hääri kaikkensa antaneen, mutta iloisen näköistä porukkaa. Moni polki kaikki kolme osuutta, mikä on kyllä selkään taputtelun arvoinen suoritus! Hyvä me!


Iso kiitos vetäjille: Elinalle, Miralle ja Mialle! On hauskaa, että lukkarissa vakituisesti pyörivien tuntien lisäksi järjestetään jotain erikoista. Itselleni jäi lauantaista todella mahtava voittajafiilis. Ja okei, myönnetään: melko kipeät pakarat.

Nina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti